Jo joutui armas aika ja niin edelleen. Lännenelokuvien pölyt on karistettu pois ja on aika siirtyä kesälaitumille. Mikäs siis mukavampaa kuin tulla Sofialle katsomaan kulttielokuvia eri vuosikymmeniltä. Kulttielokuva on nimensä mukaisesti elokuva, joka nauttii jonkinasteista kulttimainetta. Yleensä tähän kulttimaineeseen liittyy jonkinlaista aikanaan shokeeraavana pidettyä aihetta tai unohdettuja elokuvia, jotka puskaradion avulla saavat ajan myötä uuden ja vannoutuneen, jopa kulttimaisen yleisön. Kuuluisia kulttielokuvia ovat esimerkiksi John Watersin shokeeraava Pink Flamingos (1972) tai vaikkapa Sofiallakin näytetty, ilmestyessään flopannut ja unholaan vaipunut Rocky Horror Picture Show (1975). Suomalaisittain merkittävä kulttiklassikko on tietenkin Plan 9 From Outer Space (1957), jossa pääosassa on Vampirana tunnettu Maila Nurmi. Plan 9 edustaa kulttielokuvien erästä tyyppiä, kalkkunaa, eli elokuvaa, joka on niin huono, että se muuttuu todella viihdyttäväksi. Tosin maailman huonoin elokuva Plan 9 missään nimessä ole, toisin kuin vaikkapa The Room (2003), joka nauttii omaa kyseenalaista kulttisuosiotaan.
Sofian kulttikesässä meitä ovat lämmittämässä elokuvia neljältä eri vuosikymmeneltä, alkaen 1960-luvulta. Kuumalta kuuskytluvulta on kotoisin Barbarella (1968), jossa seksuaalisesti vapautuneen Barbarellan (Jane Fonda) tehtävänä on pysäyttää ilkeä Durand-Durand. Luvassa on siis unohtumattomia avaruusseikkauluja ja psykedeliaa huokuvaa tunnelmaa.
1970-luvun kyynisyyttä edustaa brittinäyttelijä David Hemmings Dario Argenton ohjaamassa giallo-klassikossa Deep Red (1975). Makaaberia menoa on luvassa Italiassa. Ei kun gelatot kouraan ja jännittämään kuka on mustahanskainen murhaaja.
1980-lukua edustaa pitkään hyvin vaikeasti saatavilla ollut Mamoru Oshiin ohjaama animaatioelokuva Angel’s Egg (1985). Lyyrinen ja mystinen fantasiaelokuva uskosta, toivosta ja viattomuuden menetyksestä on ansainnut uuden restauroinnin ja levityksen myös Suomeen, jonka ensi ilta oli 6.2.2026, yli 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Angel’s Eggin kulttimainetta selittää pitkälti alkuperäinen floppaaminen Japanissa ja julkaisemattomuus lännessä. Elokuvaa ”levitti” genrekurko Roger Corman Nimellä In the Aftermath (1988), jossa Cormanilaiseen tyyliin silputtiin kaksi elokuvaa yhteen, joista näytelmäelokuvan yhteydessä on pätkiä Mamorun mestariteoksesta.
1990-luku ja sarja viimeistellään scifi-satiirilla Starship Troopers, jonka on ohjannut Paul Verhoeven, joka on provosoinut katsojia niin Euroopassa kuin Hollywoodissa 1970-luvulta asti. Verhoevenin elokuvista mikä tahansa olisi voinut valita tähän sarjaan. Oli sitten kyseessä häpeilemätön nuorisoelokuva Spetters (1980) tai 90-luvun kalkkunaklassikkoa Showgirls (1995). Vuoden 1997 Starship Troopers on kuitenkin satiirissaan hyvin ajankohtainen ja iskevä.