Vajaan viikon päästä elokuvateollisuuden ammattilaiset kokoontuvat elokuva-alan palkintogaalojen vuoden suureen päätökseen eli Oscar -gaalaan. Punainen matto levitetään taas Los Angelesin Dolby Theatren eteen. Vanhemmat, agentit ja työryhmät saavat kiitoksensa voittajilta ja muotivaikuttajat näkyvyyttä toinen toistaan häikäisevistä juhla-asuista. Puhumattakaan gaalan juontajan kannanotoista tämän päivän maailman menoon. Gaalan juontaa tänäkin vuonna Conan O´Brien. Ensimmäiset kultaiset Oscarit jaettiin v. 1929 ja vuoden paras elokuva oli tuolloin William A. Wellmanin ohjaama Wings/ Siivet -mykkäelokuva. Elokuva kertoo nuoresta lentäjäksi haaveilevasta nuorukaisesta, sodasta ja tietenkin rakkaudesta. Elokuvan budjetti oli 2 miljoonaa dollaria, tuohon aikaan melkoinen summa. Vertailun vuoksi, esim. Titanic- elokuvan budjetti oli 200 miljoonaa dollaria tuotannon alkaessa v. 1995. Titanic elokuva tuotti muuten ensimmäisenä maailmassa yli 1 miljardin dollarin lipputulot. Tuokin ennätys on jo rikottu Avatar elokuvan toimesta, mutta tekijänä on sama mies, joka ohjasi Titanicin eli James Cameron. Eniten voittoja on juuri Cameronin ohjaamalla Titanic elokuvalla, yhteensä 11 pystiä. Saman verran pystejä keräsivät aikoinaan myös Ben Hur ja Lord of the Rings: Kuninkaan paluu. Näyttelijöiden ehdoton ehdokaskuningatar on tietenkin Meryl Streep, kaikkiaan 21 ehdokkuudella. Voittoja hänellä on kolme. Lähes jokainen hänen tekemänsä rooli on saanut kultaisen kosketuksen ja ei syyttä. Onhan hän kiistatta yksi upeimmista ja monipuolisimmista naisnäyttelijöistä, jonka roolit hakevat vertaistaan. Minun Afrikkani, Hiljaiset sillat, Kramer vs. Kramer ja Kauriinmetsästäjät sekä yksi suosikeistani Sydän karrella. Elokuva naisesta, joka tulee petetyksi avioliitossaan ja rakkaudessa, jonka hän luuli kestävän ikuisesti. Kun näyttelijä saa roolisuorituksensa tuntumaan katsojan silmissä niin riipaisevan todelliselta ja uskottavalta, ei voi muuta kuin arvostaa ja ihailla kuinka taitava ihminen voi työssään olla. Eniten voittoja naisnäyttelijöistä on kuitenkin Katherine Hepburnilla, yhteensä neljä ja kaikki ovat samasta kategoriasta, paras naispääosa. Tähän Merylillä on vielä kahden pääosapystin verran matkaa. Miehistä samaa ennätystä pitää nimissään upea, taitava ja arvostettu näyttelijä Daniel Day-Lewis. Hänellä on kaikkiaan kolme paras miespääosa voittoa. Hän on ollut ehdolla kuusi kertaa ja jokainen ehdokkuus on tullut juuri pääosasta. Tämä kertoo minusta siitä, kuinka nerokas ja omistautunut hän on työssään sekä siitä mitä rooleja hän valitsee. Suomalaiset ovat saaneet myös pienoisen osansa kultaisesta Oskarista. Nimittäin ainoa suomalainen, joka on voittanut Oscar-patsaan on Jörn Donner, tuottajan ominaisuudessa Ingmar Bergmanin elokuvasta Fanny ja Alexander. Aki Kaurismäen elokuva ” Mies vailla menneisyyttä” oli myös ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan voittajaksi v. 2003. Tuolloin voittoa ei tullut mutta itse ehdokkuuskin on suuri voitto suomalaiselle elokuvateollisuudelle ja tien avaaja kenties sille toiselle suomalaiselle, joka saa tuoda pystin Suomeen jonain päivänä. Lyhytelokuvien puolella ehdokkaana ensimmäistä kertaa oli myös v. 2014 Selma Vilhusen ohjaama ” Pitääkö mun kaikki aina hoitaa”. Vilhusen ja Kaurismäen elokuvat ovat katsottavissa YLE Areenassa parhaillaan. Suosittelen!Itselleni Oscar-gaala on ollut osa elokuvavuotta jo usean kymmenen vuoden ajan. On hienoa, että YLE vieläkin lähettää gaalan suorana lähetyksenä ja gaalan kommentoinnista ovat vastanneet asiantuntevasti Anna Möttölä sekä J.P Pulkkinen. Tänä vuonna Pyry Vaismaa liittyy Annan seuraan. Heidän asiantuntevassa läsnäolossa on mukava valvoa ja jännittää kenen arvaus menee oikein ja minkälaisia yllätyksiä on luvassa. Tapanani on joka vuosi katsoa kaikki tarjolla olevat elokuvat ennen gaalaa ja tehdä omat ennustukset voittajista. Tänä vuonna on luvassa yllätyksiä tai ainakin luulen niin. Ainoa, joka on varmaa, että parhaan naispääosan patsas menee riipaisevan äidin roolin tekevä Jessie Buckleylle, elokuvassa Hamnet. Elokuvan on ohjannut toisena naisena parhaasta ohjauksesta palkittu Chloe Zhao. Ensimmäisenä naisohjaajana palkittiin Kathryn Bigelow elokuvasta ” The Hurt Locker.” Palkinnon luovutti hänelle tuolloin sanoilla ” Well, the time has come” Barbra Streisand, legenda ja ohjaaja hänkin. Oli vihdoin aika palkita nainen ohjauksesta ensimmäistä kertaa suurten miesohjaajien hallitsemassa Hollywoodissa. Tämä oli vihdoinkin merkittävä etappi ja ovien avaaja kaikille niille naiselokuvantekijöille, jotka tänä päivänä ovat tehneet toinen toistaan upeita elokuvia. 97 vuoden aikana vain kahdeksan naista ovat olleet ehdolla parhaan ohjauksen- kategoriassa. Millä ominaisuuksilla sitten voi voittaa Oscarin? No, sen tietävät tarkalleen vain ne äänestäjät, jotka valitsevat voittajat. Mutta itse ajattelen, että etenkin näyttelijöiden valinnassa osalla valitsijoista kyseisen ehdokkuuden roolisuoritus painaa kaikista eniten. Kuinka aidosti ja taidokkaasti näyttelijä saa valkokankaalle sen tunteen, ilmeen tai eleen, jota roolisuoritus vaatii ja tarvitsee. Rooliaan varten näyttelijät lihottavat, laihduttavat, eristäytyvät ja muuntautuvat tavoilla, jotka meille katsojille ovat kauhistuksen ja ihmetyksen aiheita, mutta heille se on työtä ja omistautumista työnsä tekemiselle pystillä tai ilman. Toki, monikaan heistä ei tee elokuvia Oscarin tai edes rahan vuoksi vaan juuri taiteen, ilmaisun sekä tietoisuuden levittämisen vuoksi. Ainakin toivon niin…Ohjaaja on se henkilö, joka saa kaiken tämän irti työryhmästään oli se maskeeraus, lavastus, näytteleminen tai erikoistehosteet. Ohjaaja ohjaa elokuvaa kuin laivaa, joka seilaa kenties syvissä vesissä päästäkseen satamaan, jossa kaikki palaset asettuvat paikoilleen ja kohtaavat päämääränsä. Hän mahdollistaa kaiken sen kerronnan ja taiteen valkokankaalle, josta saamme nauttia vuosikymmeniä kerta toisensa jälkeen, ja joka kestää katselukerrat sukupolvelta toiselle. Vuosien saatossa minua on jäänyt kaivelemaan yksi elokuva, joka ei mielestäni saanut tuolloin ansaitsemaansa kunniaa tai pystejä. Elokuva on ”Rita Hayworth- avain pakoon”. Elokuva oli ehdolla 7 Oscar-patsaaseen, mutta ei voittanut yhtään. Silti elokuvasta on tullut vuosien saatossa kriitikoiden ylistämä kulttielokuva ja IMBD on luokitellut elokuvalle 9,3 / 10 arvosanan. Minun suurin elokuvasuosikkini kautta aikojen on Uhrilampaat, joka palkittiin v. 1991 kaikissa tärkeimmissä kategorioissa Oscar-patsaalla. Elokuvassa kaikki ovat kohdillaan: ohjaus, käsikirjoitus, roolisuoritukset sekä tunnelma. Elokuva on täynnä kauhua, inhoa, nerokkuutta ja todellisuutta tietyllä tapaa ja juuri nämä ominaisuudet tekevät elokuvakokemuksesta unohtumattoman. Jouluna annoin poikani katsella elokuvan ja hänen mielestään se oli tylsä ja maailma huonoin elokuva. Myönnän, että olin hieman pettynyt ja ihmeissäni hänen reaktiostaan, mutta ehkä vuosien päästä ja muutamien uusintakatselukertojen jälkeen, hän näkee siinä samaa mestarillisuutta kuin minä, jolle Hannibal Lecter on aina ja ikuisesti se elokuvien kauhein ja kiinnostavin tyyppi. Loppuun hieman arvailuja tämän vuoden voittajista. Tänä vuonna on hieman erikoista se, että selvää voittajasuosikkia ei ole. Kuluneen palkintokauden voittajat ovat jakautuneet niin paljon, että on vaikea ennustaa kenelle pystit menevät, lukuun ottamatta naispääosaa. Tämä vuoden ehdokkaista eniten ehdokkuuksia keräsi ”Sinners”, ennätykselliset 16 kpl. Mainio kauhuelokuva upean bluesmusiikin säestämänä…vampyyreista. Ei niinkään perinteinen vampyyrielokuva, mutta silti niskakarvoja nostattava ja ehdokkuutensa ansainnut elokuva. Elokuvan taiteellisuus, näyttelijäsuoritukset ja käsikirjoitus ovat ainutlaatuista katsottavaa ja kun elokuvassa kaikki ovat kohdallaan, muodostuu siitä kokemus, jonka kokee vain katsomalla elokuvia. Onko vuoden paras elokuva kertomus bluesin tahdissa hyökkäävistä vampyyreista vai poliiseja pakoilevasta, tytärtään epätoivoisesti etsivästä, omaan nuoruuteensa jämähtäneestä isästä elokuvassa ” One Battle After Another”. Itse toivon ja veikkaan, että Paul Thomas Anderssonin nerokas ja upea elokuva ” One Battle After Another” voittaa. Siinä nähdään upeat roolisuoritukset erityisesti Leonardo Dicapriolta, Benicio Del Torolta ja Sean Penniltä. Veikkaan vahvasti, että Sean Penn kuittaa itselleen kolmannen Oscarin. Lopuksi, Haluan kiittää Kinosalonki Sofian väkeä tästä kunniasta ja kannustuksesta sekä mahdollisuudesta kirjoittaa blogiteksti. Kiitos, että olette herättäneet henkiin elokuvakulttuurin Raahessa. Kiitos myös vanhemmille, siskolleni ja perheelleni tuesta. Kiitos myös elokuvat. Te inspiroitte minua joka päivä, tuotte elämääni iloa, surua ja toivoa, tunteiden kirjoa laidasta laitaan. Lopuksi kannustan teitä kaikki käymään elokuvissa. Maailman tämänhetkisen tilanteen vuoksi, elokuvat tarjoavat meille hetkeksi pakopaikan ja mahdollisuuden reflektoida maailman menoa eri näkökulmista ja kenties kokea ensirakkauden uudestaan ja uudestaan. Kolmen vuoden päästä Oscar täyttää 100- vuotta. Ennen sitä, ilmestyy toinen toistaan kiinnostavia elokuvia, upeita käsikirjoituksia syntyy ja upeita roolisuorituksia ja tähtiä syttyy taivaalle ja kaiken tämän voit nähdä valkokankaalla. Joten, nähdään elokuvissa!
Ja Oscarin saa….
