Folk horror on kauhuelokuvan alalaji, kuten englannin kielen sana ”horror” viittaa. Lisäksi sana ”folk” viittaa tavallisiin kansalaisiin. Kielellisten haasteiden vuoksi käytän tässä esittelyssä termiä folk-horror, sillä kansalaiskauhu herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Folk horror on elokuvaharrastajienkin piireissä aika lavea käsite eikä useiden mielestä alalaji eli genre ylipäätään. Termillä on kuitenkin historiassa viitattu tiukasti kolmeen 60- ja 70- luvuilla ilmestyneeseen elokuvaan. Näistä elokuvista käytetään myös termiä ”epäpyhä kolminaisuus”.
Elokuvat ovat:
– Noidantappajat – Witchfinder General (1968)
– Paholaisen nahka – Blood on Satans Claw (1971)
– Uhrijuhla – Wicker Man (1973)
näissä kaikissa lyhyen ajan sisällä Britanniassa ilmestyneissä elokuvissa korostuvat samat teemat kuin nykyisissä folk horror – elokuvissa vaikka ovatkin tyylillisesti hyvin erilaisia. Witchfinder general muistuttaa enemmän historiallista draamaa, johon liittyy noitajahteja, mutta mitään yliluonnollista ei tapahdu eikä kukaan edes välttämättä usko noitiin. Blood on Satans Clawissa taas muinaiset pakanalliset voimat ovat hyvinkin totta ja vaara on vapaamielisissä nuorissa, jotka ovat menneet kaivamaan maahan haudatun pahuuden ylös. Voihan likaiset hipit. Wicker Man on todennäköisesti elokuvista tunnetuin sen heikon 2000-luvun uudelleenfilmatisoinnin myötä. Alkuperäisessä elokuvassa ratkaistaan mysteeriä rikoselokuvan tapaan, mutta elokuva on myös samanaikaisesti musikaali. Mitkä asiat sitten yhdistävät näitä elokuvia? Tässä on Adam Scovellen määritelmä.
– Maisemat
– Eristys/yksinäisyys
– Erikoiset moraalikäsitykset
– Tapahtuma/manaus
Voi pohtia miten nämä karkeat raamit sopivat sarjassa esitettyihin elokuviin. folk horros sarjassa esitettiin elokuvat The VVitch (2015), Valkoinen Peura (1952) ja Candyman (1992). Sarjan aloittanut The VVitch on Robert Eggersin ensiohjaus, joka kiihdytti 2010-luvun folk horrorin uudelleentulemista. Pääosissa nähdään Anya Taylor-Joy, Ralph Ineson ja Katie Dickie. Tarinan keskiössä on äärikonservatiivinen uudisraivaajaperhe 1600-luvun Uudessa Englannissa, joka karkotetaan omasta yhteisöstään. Tämä ei kuitenkaan perheen isää (Ineson) lannista, sillä uudisraivaajan tarmolla uusi talo rakennetaan metsän laitaan.Perheen onni kuitenkin särkyy, kun perheen pienin lapsi katoaa kuin tuhka tuuleen. Tämä tragedia aiheuttaa ketjureaktion, joka haastaa perheen jokaisen jäsenen maailmankuvan. Elokuva on tunnelmallinen ja ajankuva tuntuu hyvin realistiselta aksenttien ja pukeutumisen muodossa. Eggers onkin jatkanut historiallisten kauhuelokuvien tekoa The VVitchin jälkeenkin. Tästä esimerkkinä kauhua ja antiikin fantasiaa yhdistelevä The lighthouse (2019) ja vampyyriklassikon uudelleenfilmatisointi Nosferatu (2024).
Sarjan toinen elokuva oli suomalainen klassikko Valkoinen Peura vuodelta 1952. Ohjauksesta vastasivat Erik Blomberg ja Mirjami kuosmanen. Kuosmanen näyttelee myös elokuvan pääosan. Muissa rooleissa nähdään päähenkilö Mirjamin aviomiehenä Kalervo Nissilä ja etelästä saapuvana metsästäjänä Åke Lindman. Tarina sijoittuu talviseen Lappiin, jossa Pirita ja poromies Aslak menevät naimisiin, mutta Pirita alkaa kaipaamaan miestään tämän ollessa pororeissuillaan. Tämä turhautuminen saa Piritan hakemaan apua shamaanilta, jotta tämä valmistaisi lemmenjuoma, joka saisi Aslakin pysymään kotona. Taika vaatii seidalle uhraamista, mutta taika ei toimi Piritan toivomalla tavalla.Valkoinen peura on harvinainen suomalainen elokuva ollen kauhuelokuva, joita ei juurikaan kankailla nähty. Lähimpänä on samana vuonna ilmestynyt ”Noita palaa elämään” tai Valentin Vaalan goottilainen Linnaisten Vihreä Kamari vuodelta 1945. Valkoinen peura on nauttinut Suomessa ansaittua klassikkoasemaa ja toimii hyvin edelleen. Kunniamaininnan saavat Blombergin kuvaus, Mirjami Kuosmasen roolisuoritus ja hypnoottinen musiikki, joka on myös suuressa roolissa. Elokuva sai kunniaa myös ulkomailla. Elokuva voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globen sekä erityispalkinnon vuoden 1953 Cannesin elokuvajuhlilla. Tuon vuoden tuomaristossa oli fantasiaelokuvan mestari Jean Cocteau. Valkoisessa peurassa onkin annos Jean Cocteaun fantasiaa sekä Jacques Tourneaun Kissaihmisiä (1942)
Sarjan viimeisenä elokuvana toimi vuoden 1992 Candyman. Ohjaajana on Bernard Rose ja pääosaa näyttelee Virginia Madsen. Itse Candymanina nähdään uhkaavan äänen omaava Tony Todd. Käsikirjoituksesta vastaa myös Bernard Rose, mutta käsikirjoitus perustuu kauhukirjailijalegenda Clive Barkerin tekstiin. Elokuvan keskiössä on Helen (Madsen) joka tekee yliopiston päätetyötä tutkimalla kansantaruja ja urbaaneja legendoja. Tutkimuksen johtavat kostavaan aaveeseen Candymaniin, joka saapuu paikalle, mikäli joku sanoo Candymanin nimen viisi kertaa peilin edessä. Candyman on poikkeuksellinen folk-horror elokuva, sillä syrjäisen maaseudun sijasta tarina sijoittuu rapistuviin Chicagon slummeihin. Samalla nostetaan esiin, kuinka orjuus vaikuttaa edelleen afroamerikkalaisten elämään. Paikalliselle väestölle Candyman toimiikin eräänlaisena rodullisen vääryyden ilmentymänä. Elokuva oli suosittu ja saikin kaksi jatko-osaa sekä uudelleenfilmatisoinnin vuonna 2021.
Kuten jo kolmen elokuvan sarja osoitti folk horror tarjoilee paljon erilaisia, mutta teemalta ja tunnelmaltaan samankaltaisia elokuvia. Mikäli tämä sai innostumaan tässä, on katselusuosituksia ja muita vinkkejä. Jo aikaisemmin mainitun ”epäpyhän kolminaisuuden” lisäksi selkeitä klassikoita ovat Mario Bavan ohjaamat goottilaiset elokuvat Paholaisen naamio (Black Sunday 1960) ja Black Sabbath (1963). Uudemmista elokuvista mainitaan Ben Wheatleyn Kill List (2011) ja Ari Asterin Midsommar (2019). Fantasiasta kiinnostuneille ukrainalainen elokuva Viy ”Noita” vuodelta 1967 tai Neil Jordanin ohjaama Company of Wolves (1984) ovat tutustumisen arvoisia. Maailmanelokuvasta nostetaan japanilainen Onibaba – Tappajat (1964) ja tsekkiläinen Valerie and her Week of Wonders (1970). Viimeisenä nostetaan dokumenttielokuva Woodlands Dark and Days Bewtiched: A History of Folk Horror, jonka on ohjannut alan asiantuntija Kier-La Janisse. Kyseinen elokuva on ollut myös nähtävissä ilmaiseksi osoitteessa viddla.fi.