Cinemamaking! Elokuvateatterin perustaminen yhteisöllisenä projektina luo tulevaisuutta
Aah tuolla! Bussi on kuljettanut meidät Neukollniin. Aamupäivä on varattu Wolf-kinolle ja Verena von Stackelbergille. Kun kerron päivästäni myöhemmin berliiniläiselle ekonomiystävälleni, hän kiinnittää heti huomiota sukunimeen. ”Varmasti sukua Heinrichille!” Jos olet joskus lukenut kansantaloustieteitä ja nimi Cournot sanoo sinulle jotain, muistat varmasti myös Stackelbergin.
Mutta se ekonomisteista! Verenaa kiinnostavat erityisesti yhteisöt, yhdessä katsottavat elokuvat ja niiden ympärille syntyvät tilat. Lyhyesti: Verenaa innostaa ”cinemamaking”.
Making cinemas matter!
”Meillä on moviemaking ja sitten on se, mitä me elokuvateatterissa pyörivät teemme eli cinemamaking. Ne molemmat ovat toisilleen tärkeitä.” Verenan kokemukset ja osuvat lauseet sanoittavat juuri sitä, mistä Bio Huvimyllyn ja Kinosalonki Sofian projekteissa on mielestäni pohjimmiltaan kysymys. Elokuvateatterit eivät synny itsestään – ne pitää saada aikaan ja niitä pitää kehittää erilaisista muuttuvista tarpeista käsin. Parhaiten tämä onnistuu yhteisöllisesti, sillä siten ihmiset kokevat elokuvateatterinsa erityisen merkityksellisenä, ja ajan kuluessa uudet sukupolvet kasvavat pitämään siitä huolta ja viemään sitä uusille poluille.
Elävä elokuvateatteri on sekoitus paikallisuutta ja globaalia, nostalgiaa ja social fictionia! Wolf-kinon alku on tästä hyvä esimerkki. Ilman lontoolaista rahoittajaa paikkaa ei olisi saatu alun perin ostettua, ja ilman aktiivista elokuvateatteriyhteisöä aiemmin bordellina toimineesta paikasta ei olisi tullut mitä se tänä päivänä on: kolmisalinen arthouse cinema, jonka baari tarjoaa ihmisille paikan keskustella niin elokuvista kuin kaikesta muustakin ja jonka Wolf kids -toiminta kasvattaa uusia elokuvissakävijöitä.
Wolf-kino ei ole ainoastaan elokuvateatteri vaan risteyspaikka, yhteisöpysäkki. Ehkä siksi sitä ei ollut ihan helppoa paikallistaa katukuvasta. Wolf-kino auttaa ihmisiä olemaan hetkissä läsnä luomalla rauhallisen, kauniin ja mukaansa kutsuvan elokuvateatterin. Se rakentaa mahdollisuuksia kaikille: ohikulkijoille, festareille, lapsille ja haastavillekin sisällöille.
Kuratoiminen – siis parantaminen?
Yhteisönä tekemisen, jakamisen ja kokemisen keskiössä ovat siis itse tehdyt elokuvateatterit, mutta myös elokuvien kuratoiminen eli se, mitä saleissa lopulta näytetään ja katsotaan. Ohjelmiston laadulla on iso rooli siinä, millaiseksi yhteisötekijäksi teatteri lopulta tulee ja millaisena se koetaan.
Onko se meidän kino vai ei? Myös määrällä ja jopa näytösten ajoittamisella on merkitystä. Otetaan tästä toinen esimerkki. Kun Wolf-kinolla tiedetään, että ohjelmistoon valittu elokuva vetoaa voimakkaasti tunteisiin ja painuu mieleen, se ajoitetaan niin, että se ei pääse häiritsemään ihmisten unia. Kun tällainen elokuva ohjelmoidaan alkuiltaan tai iltapäivään, ihmisille jää ennen kotiinpaluuta aikaa jäädä vaikka Wolf-kinolle juttelemaan yhdessä siitä, mitä juuri nähtiin ja koettiin.
Ideoidaan ja tehdään yhdessä!
Korona ja sen jälkeinen aika painoi selvästi raskaana berliiniläisten elokuvateatterien arjessa ja pandemian vaikutukset näkyivät myös virallisissa tilastoissa. Moneymaking on selvästi cinemamakingia raadollisempaa. Mutta yhteisö kantaa yhteisöä. Verenan muistelot Saal 3:n tilassa (joka on jätetty tarkoituksellisesti ilman penkkejä, jotta siellä voidaan järjestää joustavasti erilaisia tapahtumia) kertoivat tästä ehkä aidommin kuin mikään muu koko viikon aikana. ”Muistan hyvin kun katsoimme täällä porukalla elokuvia lakanalle heijastettuna. Istuimme kaljakorien päällä ja kaikki oli hyvin. Pelkkää elokuvaa, ilman stressiä.”
Nyt meille, Bio Huvimyllyn ystäville, tarjoutuu samanlainen mahdollisuus Kinosalonki Sofiassa.
Tulkaa siis mukaan ideoimaan ja tekemään koko yhteisön omaa elokuvatilaa! Sofian talon avoimet ovet pe 1.12. klo 17-20 ja la 2.12. klo 11-15.