Nyt mainostan suurta kulttuuritekoa, nimittäin Andrzej Zulawskin Possession on saanut Suomen ensi-iltansa 44 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tavan kansalainen saattaa ihmetellä, mikä ihmeen Possession tai kuka Zulawski. No tässä siihen selvennystä. Andrzej Zulawski oli Lvivissä syntynyt puolalainen elokuvaohjaaja, joka ohjasi 1970-luvulla kaksi elokuvaa, jonka jälkeen joutui poistumaan Ranskaan jättäen lähes valmiin teoksen On the Silver Globe viimeistelemättä. Possession on Zulawskin ainoa Englannin kielinen elokuva ja on nauttinut kulttistatusta jo 1980-luvulta alkaen ollen jopa briteissä pahamaineinen video nasty.
Zulawskin ensimmäinen elokuva oli Third Part of The Night (1971). Kyseessä on Zulawskin omiin ja sukulaisten kokemuksiin perustuva psykologinen trilleri natsmiehityksen ajasta Lvivissä. Elokuvan päähenkilön Michailin vaimo ja lapsi murhataan Gestapon toimesta, joka saa Mihailin liittymään vastarintaliikkeeseen. Monen mutkan kautta Mihail päätyy töihin keskukseen, jossa Rudolf Weiglin johdolla kehitetään rokotetta lavantautia vastaan. Rokotteen valmistus tapahtui oikeasti ja elokuvan hyvin tarkasti näyttämällä tavalla ruokkimalla luteita, jonka jälkeen luteiden nauttimaa verta käytetään rokotteen valmistukseen. Luteiden ruokkiminen oli tärkeä tehtävä, jolloin ohjelmaan osallistuneet saivat olla kohtalotovereitaan hieman vapaammin miehityksen alla. Tästä syystä Weiglin instituutti olikin paikallisen vastarintaliikkeen päämaja. Luteita tai ei elokuvalla on tietty harmaan kylmän hikinen ilme ja tyylillisesti Third Part of The Night onkin eräitä vahvimpia debyyttielokuvia, joita olen nähnyt. Paranoiaa, maniaa, harhakuvia ja salaovia täynnä oleva elokuva jättää katsojallekin kylmän hien selkään.
Third Part of The Night sai ristiriitaisen vastaanoton ja erityisesti kirkko otti elokuvan hampaisiinsa. Kuitenkaan elokuva ei kuitenkaan suoraa kritisoinut valtaapitävää kommunistista puoluetta ja natsit esitettiin kasvottomina miehittäjinä. Kuitenkin elokuva on vahvasti auktoriteetin vastainen eikä anna minkäänlaista sankarillista kuvaa Michailista tai muistakaan vastarintaliikkeen jäsenistä. Zulawskin anarkistiset näkemykset virittyivät huippuunsa seuraavassa elokuvassaan The Devil, joka valmistui vuonna 1972. Tässä elokuvassa on selkeämmin poliittinen konteksti, joka tietysti voi mennä hyvinkin ohi ei-puolalaisin silmin katsovalta. Mutta siksi onkin hyvä lukea aiheesta. Eli The Devil sijoittuu vuoteen 1793, jolloin Puolan toinen jako oli sinetöity Venäjän ja Preussin toimesta ja Puola-Liettua oli kaaoksessa. Pian tapahtuva kolmas jako lakkauttaisi koko Puola-Liettuan ja Puolan valtion vuoteen 1918 asti. Tämä vertautuu hyvin 1900-luvun historiaan, jossa venäjä ja Saksa ensin jakoivat Puolan ja toisen maailmansodan jälkeen Puola jäi edelleen ulkovallan vaikutuksen piiriin. Elokuvassa mustaan kaapuun pukeutunut muukalainen vapauttaa luostariin vangitun poliittisen vangin Jakubin. Mustiin pukeutunut mies sanoo, että menehän kostamaan kaikille ketkä ovat sinua vastaan rikkoneet. Hulluus valtaa Jakubin, jonka isä on kuollut, kihlattu raskaana ja menossa naimisiin salaliittotoverin kanssa. Hulluus ja hourailu onkin Zulawskin Third part of the Nightin tavoin hyvin oleellinen osa ohjaustyyliä. Tyyli ja tunnelma ovatkin juonta paljon oleellisempia. Elokuvat ovat raskaita, mutta palkitsevia. On sanomattakin selvää, että The Devil kiellettiin jo ennen ilmestymistään Puolassa. Käsittelihän elokuva suoraa poliittista tilannetta historiallisen allegorian kautta, tietenkään unohtamatta elokuvassa esiintyvää kirkon rienaamista, väkivaltaa j vaikkapa insestiä. Suoraa sanottuna Zulawski kerjäsi verta nenästään ja se olikin hänen taiteensa tarkoituskin. The Devil on mahtava elokuvakokemus. Sensurointi sai Zulawskin nostamaan kytkintä ja hän lähti Ranskaan, jossa oli opiskellutkin isänsä ollessa diplomaattina. Puolalaiset saivat kuitenkin houkuteltua Zulawskin vielä takaisin kotimaahan luvaten taiteellista vapautta ja tarpeeksi ison budjetin. Zulawski oli jo vuosia halunnut ohjata elokuvan isosetänsä Jerzy Zulawskin kirjasta.
Viimeisenä Zulawskin Puolassa ohjaamista elokuvista oli On the Silver Globe. Vuosina 1975–1977 kuvattu elokuva jäi valitettavasti kesken Puolan kommunistipuolueen väliintulon myötä. Se siitä vapaudesta ja taloudellisesta selkänojasta. Tämän myötä Zulawski lähti Puolasta, kunnes vuonna 1988 sai kuitenkin mahdollisuuden julkaista elokuvansa. Kuitenkin muutamia kohtauksia oli jäänyt kuvaamatta ja elokuvassa puuttuvat kohtaukset kuvaillaan samalla kuvaten nykypäivän katuja. Tämä lisää teoksen erikoista tunnelmaa. Jos elokuva olisi ilmestynyt vuonna 1977 olisi se varmasti yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia scifielokuvia.
On the Silver Globen juoni on seuraavanlainen: Jossain kaukaisessa tulevaisuudessa astronautit saavat ratsastavilta alkuasukkailta avaruudesta tippuneen luotaimen, joka sisältää tallenteen vuosikymmenten takaa. Tallenne on astronauteilta, jotka ovat saapuneet uudelle planeetalle ilmeisesti asuttamaan sen. Astronauttien tarina on mitä erikoisin. Raskaana oleva astronautti synnyttää lapsen, mutta lapsi kasvaa todella nopeasti verrattuna maan asukkeihin. Lisäksi planeetalla olo saa astronauttien mielenterveyden järkkymään Zulawskilaiseen tapaan. Uusien asukkaiden sukupolvet taantuvat, eivätkä osaa esimerkiksi kommunikoida kunnolla maan asukkaiden kanssa. Viimeinen astronautti lähettää viestinsä maahan. Tämä oli vasta elokuvan ensimmäinen näytös ja kestoa elokuvalla on viimeistelemättömänäkin lähes kolme tuntia. Elokuvan paras puoli on jälleen Zulawskin hypnoottinen ohjaus ja erityisesti visuaalinen anti on ainutlaatuista. Elokuvan juonta on tässä tapauksessa turha kuvailla, mutta jälkipuoliskolla mukana on myös telekineettisiä voimia omaavia lintuhirviöitä ja mahdollisesti messiaaninen astronautti.
On the Silver Globen jälkeen Zulawski jatkoi elokuvien tekoa lännessä ja vuonna 1981 tuloksena englanninkielinen elokuva Possession. Pääosissa ovat Isabella Adjani ja Sam Neill, joista Neill esittää tehtävältään Länsi-Berliiniin palaavaa agenttia, jonka kotiintuloa ei kotivaimo (Adjani) ota kovinkaan lämpimästi. Selkeästi vaimolla on jotain salattavaa, rakastaja tai joku kilpakosija varmasti Perhe-elämä rakoilee ja pariskunnan molempien osapuolien mielenterveys järkkyy pahanpäiväisesti. Tyyliltään Possession on takuuvarmaa Zulawskia ja värimaailma on siniharmaa, ihot kylmän hikisiä ja Berliini tuntuu ympäristönä ahdistavalta ja Itä-Berliinin katseet painostavat jatkuvasti. Poliittinen alavire siis onkin koko ajan läsnä. Mukana ovat myös tutut dobbelgängerit ja suuret tunteenpurkaukset. Samalla kuitenkin Possession on paljon helpommin lähestyttävä kuin Zulawskin aikaisemmat työt loogisemman juonen ja englannin kielen vuoksi. Eli kannattaa aloittaa tutustuminen Possessionista, jossa yhdistyy kaikki mitä Zulawski on tehnyt aikaisemmin. Possessionia voi käydä katsoa kankaalta Oulussa tulevana lauantaina 1.11 ja sunnuntaina 2.11.2025.
vielä lisämainintana Zulawskin luotto säveltäjän Andrzej Korzynskin musiikkia on saatavilla vinyylinä ja suoratoistosta. Vahva suositus päräyttävän musiikin ystäville.
