Joulu alkaa olla jo ohitse ja on aika käynnistellä Sofian ohjelmistoa vuosimallia 2026. Ajattelimme, että tähän sopisi jatkaa ennen joulua esitetyn Die Hardin hengessä 1980-luvun toimintaelokuvia. Tähän sarjaan kuuluvat elokuvat:
- 15.1 klo 18 Cobra (1986)
- 22.1 klo 18 Commando (1985)
- 48 tuntia (1982)
- Heat (1995)
1980-luku olikin poikkeuksellisista aikaa toimintaelokuvien ystäville, sillä vuosikymmenen aikana ilmestyi mieletön määrä ensiluokkaisia toimintaelokuvia, kun vaikka mitä verrataan edelliseen vuosikymmeneen, jolloin toiminnallisimmat elokuvat olivat poliisielokuvia, kuten Dirty Harry tai agenttiseikkailuja ala James Bond. Jo vuosikymmenen alkupuolella ilmestyi monia klassikoita, kuten John Carpenterin Pako New Yorkista (1981) tai Walter Hillin Raivoisa ajojahti (1981). Vuoden 1981 kovin toimintapläjäys on ehdottomasti Mad Max-saagan toinen osa, Asfalttisoturi (1981). Vuonna 1982 taas Sylvester Stallone aloitti Rambo sarjan, jonka ensimmäinen osa onkin pidättäytyväisyydessään hyvin erilainen elokuva kuin mitä räjähdysten ja ruumiiden täyttämät sarjan myöhemmät osat. Vuonna 1984 ilmestyi James Cameronin ohjaama Terminator – Tuhoaja, jossa ruutua tähdittävä vähäsanainen kyborgitappaja Arnold Schwarzenegger saapuu tulevaisuudesta eliminoimaan vastarintaliikkeen päällikön äidin (Linda Hamilton) ja syntymättömän lapsen. Hienosti Science fictionia, toimintaa ja slasher-kauhuelokuvaa yhdistelevä toimintaklassikko on edelleen genrensä parhaita teoksia. Terminator- sarja on tietenkin saanut jatkoa useissa elokuvissa ja tv-sarjassa, mutta erityisesti James Cameronin ohjaamat kaksi ensimäistä osaa ovat ylivertaisia muihin verrattuna.
Vuosi 1984 sai jatkoa komediallisella toimintaelokuvalla Beverly Hills Kyttä, jossa pääosaa esitti koomikkona tunnettu Eddie Murphy. Murphy oli tehnyt ensimmäisen elokuvaroolinsa Walter Hillin Buddy-cop-elokuvassa 48 tuntia vuonna 1982. Beverly Hills kyttä liittyy myös 80-luvun toimintaelokuvaan Cobra, jossa taas pääosaa esittää Sylvester Stallone. Stallonen piti ensin esittää pääosaa Beverly Hills Kytässä, mutta halusi elokuvasta synkemmän, joka ei taas ollut sitä mitä studio elokuvalla haki. Stallonen ehdotusten perusteella kuitenkin käsikirjoitettiin Cobra (1986). Ohjaajana toimi George P. Cosmatos. Sama George Cosmatos ohjasi edeltävänä vuonna edeltäjäänsä paljon toimintaa sisältäneen Rambo – Taistelija 2 (1985). Vuonna 1985 teattereihin tuli myös kolmas Mad Max- elokuva – Mad Max – Ukkosmyrsky, joka oli menettänyt hetkeksi parhaan teränsä edelliseen osaan verrattuna. Vuoden 1985 öljytyin ja överein toimintapläjäys on tietysti Commando (1985), jossa Iso-Arska on kostoa janoava one-linerejä sylkevä entinen kommando John Matrix. Commando kaikessa tyhmyydessään on oikein hyvä toimintaelokuva, joka ei sovi liian totisille ja ryppyotsaisille toiminnan ystäville.
Vuosikymmenen puoliväli on ohitettu, mutta muutama ehdoton helmi on vielä jäljellä. 1986 James Cameron jatkoi Alien- kauhuelokuvaa paljon toimintakeskeisemmällä jatko-osalla Aliens. Nyt Sigourney Weaverin apuna ovat avaruusjääkärit kuten Terminatorista tuttu Michael Biehn, Bill Paxton ja Janette Goldstein. Avaruusolento kohdattiin myös viidakossa elokuvassa Predator (1987), jossa Arska ja Apollo Creed, eikun anteeksi Carl Weathers ovat saalistajan armoilla. Alien ja Predator kohtasivatkin elokuvissakin 2000-luvulla, mutta fanit eivät näihin tuotoksiin olleet syystäkään tyytyväisiä. Predatorin ohjasi heppu nimeltään John McTiernan, joka tietty ohjasi vuonna 1988 Die Hardin, jossa epätavallisena toimintasankarina pidetty Bruce Willis pelastaa vaimonsa ja muut panttivangit pikkujouluihin kuokkineelta Alan Rickmanilta.
1980-luvun Hollywood toimintaohjaajista pitää vielä mainita vanhan mantereen edustaja Paul Verhoeven, joka ohjasi satiirisen toimintaelokuvan Robocop, joka on ehdottomasti oma suosikkini. Vuosi vuodelta tämän elokuvan todellisuus vaikuttavaa olevan lähempänä totuutta. Verhoeven viimeisteli 1980-luvun Total Recallilla, joka ilmestyi keväällä 1990 mutta on hengeltään täysin 1980-luvun tuote. Todella väkivaltaiset ja satiiriset elokuvat aiheuttivat pahennusta, mutta myös ihailua ja ovat ansainneet oman kulttistatuksensa ja täten 2010-luvun myös huonot uudelleenlämmittelynsä. Kun 1990-luku lähestyi tyyli toimintaelokuvissa, muuttui erityisesti Die Hardin jälkeen, joka toi tiettyä realismia takaisin genreen, joka puuttui esimerkiksi Commandosta tai Rambon jatko-osista. Esimerkkejä tästä ovat Speed – Kuoleman kyydissä (1994) tai Pahat pojat (1995), jossa kohtalaisen tavalliset poliisit joutuvat elämää suurempiin seikkailuihin ja vaaroihin.
Hollywoodin ulkopuolella oli taas 1980-luvun puolivälistä eteenpäin tapahtunut, vaikka ja mitä. Näkyvin ilmiö olivat Hong Kong-toimintaelokuvat, joita ilmestyi paljon erityisesti vuoden 1985 jälkeen. John Woon A Better Tomorrow I-II (1986–1987) ja Killer (1989) ja Ringo Lamin City of Fire ovat tästä malliesimerkkejä. Jännitystä, ammuskeluja ja melodraamaa tihkuvat elokuvat olivat hittejä niin Hong Kongissa kuin länsimaissa. Lisäksi 1980-luvulla huipulla oli eräs Jackie Chan, jonka elokuvat toivat uuden kamppailulajibuumin valkokankaille lännessäkin. Sen kovajalkaisin tähti oli Jean-Claude Van Damme, joka tunnetaan elokuvista kuten Bloodsport (1988) ja Kickboxer (1989). Lisäksi vuonna 1993 Van Damme näytteli pääosaa John Woon Hollywood-elokuvassa Hard Target. Hyvä elokuva kaikkinensa, mutta valitettavasti Woon jenkkileffoista puuttuu se energia, joka Hong Kong-elokuvissa on kaiken suola.
Toimintaelokuvat pikkuhiljaa taantuivat vanhojen tähtien ikääntyessä, jatko-osien tulviessa teattereihin ja ideoiden kuivuessa. Kuitenkin ajoittaisia huippuja oli, kuten James Cameronin viimeinen Terminator-elokuva T2 (1991) tai Michael Mannin Heat (1995), joka ei ole puhdasverinen toimintaelokuva, mutta sisältää parhaita toimintakohtauksia, joita on koskaan tehty.
Mikä sitten teki 1980-luvusta toimintaelokuvan vuosikymmenen? Omasta mielestäni vastaus piilee edellisen vuosikymmenen uudessa aallossa, jolloin ohjaajille annettiin vapautta tehdä henkilövetoisempia ja rosoisia elokuvia, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä tämä amerikkalaisen uuden aallon elokuvan aika oli kuitenkin lopussa, kun Heavens Gate (1980) floppasi niin pahasti aiheuttaen koko United Artistin konkurssin. Tämän jälkeen studiot pitivät tiukemmin langat käsissään ja luottivat ns. konseptielokuviin, joissa juonen voi selittää muutamalla lauseella ja elokuva keskittyy visuaaliseen spektaakkeliin hahmovetoisuuden sijasta. Konseptielokuvat taas juontavat juurensa myös 1970-luvulle, kun Tappajahain ja Tähtien Sodan kaltaiset paljon erilaisia efektejä sisältävät toiminnalliset elokuvat olivat hyvin suosittuja. Markkinoitavuuden piti olla mahdollisimman laaja ja elokuvien markkinoitavissa tunnistettavilla näyttelijöillä. Markkinoitavuuden laajentuminen ja kaupallistuminen olivat samalla myös yksi negatiivisesti vaikuttaneita asioita. Kun PG-13 ikäsuositus ilmaantui vuonna 1984 kannatti Hollywoodin tehdä enemmän toimintaelokuvia myös teini-ikäisille pelkästään aikuisten sijaan. Esimerkiksi hyvin väkivaltaisena tunnetun Robocop-trilogian kolmas osa (1993) on ikärajaltaan lattea PG-13 ja vuonna 2007 Die Hard 4.0 sai Yhdysvalloissa PG-13 leiman ensimmäistä kertaa sarjan historian aikana. Suomessa ikäraja oli ilmestyessään K-15. Mielenkiintoinen havainto viime vuosilta on ollut, että PG-13 elokuvissa voi olla hyvin runsaastikin väkivaltaa, mutta kiroilu ja seksuaalissävytteinen sisältö saavat ikärajan nousemaan heti R:ään, joka tarkoittaisi meilläpäin K-16:aa. Tuntuukin, että Suomen kaltaisessa perinteisesti ikärajojen kanssa konservatiivisessa maassa ollaankin nykyään paljon enemmän järkilinjalla, kuin mitä Atlantin takana.
2000-luvulta eteenpäin toimintaelokuvia alkoivat myös vaivaamaan ikävät muoti-ilmiöt kuten kaoottinen kuvaustyyli, shaky-cam josta erityisesti Paul Greengrassin Bournet-elokuvat (2004-2016) ovat tunnettuja. Toinen on digitaalinen kuvaus, joka tekniikan vuoksi ei sisällä samanlaista rosoa kuin mitä filmille kuvatut elokuvat. Lisäksi elokuvia valotetaan usein nykyään tavalla, jolloin varjot katoavat kuvasta tehden kaikesta tasaisen harmaata ja lattean näköistä. Toimintaelokuvat jos jotkut kaipaavat särmää. CGI, eli tietokone-efekteihin liiaksi luottaminen on myös osittain syönyt myös kohtausten tehoa verrattuna 1980-lukuun. Hyvää toimintaa silti löytyy vielä nykyään. Kuitenkin nykyinen toimintaelokuva onkin parhaimmillaan erilaista kuin mitä se tietty 1980-luvun tyyli, johon aikaisemmin on totuttu. Vaarallinen tehtävä – sarjassa on hienoja stuntteja ja vauhtia. John Wick (2014-) saaga ja The Raid Redemption (2011) taas tarjoaa perinteistä toimintaelokuvaa ja tanssia muistuttavia koreografioita. Mad Max on jatkanut elämäänsä 2000-luvulla kahdella elokuvalla, joiden takana on edelleen George Miller. Eli kyllä toimintaa edelleen valkokankailla on, mutta 1980-luku ei tule enää koskaan takaisin.